Tilan sisäisen kasvinviljelyn ratkaisuilla voidaan vaikuttaa merkittävästi kotieläintuotteiden hiilijalanjälkeen. Kotieläintuotteiden ja itse kasvintuotannon ympäristökestävyyttä ja myös hiilijalanjälkeä voidaan kehittää oikein valituilla viljelyteknisillä ratkaisuilla. Monesti ratkaisut, jotka ovat hyväksi ympäristölle, ovat kannattavia myös tiloille.
Monesti ratkaisut, jotka ovat hyväksi ympäristölle, ovat kannattavia myös tiloille.
– Kasvintuotannossa on valtavat mahdollisuudet, kun puhutaan ruokaketjun hiilineutraaliustavoitteista. Se, miten ja millaisia ratkaisuja pelloilla tehdään, vaikuttaa vahvasti kotieläintuotannon hiilijalanjälkeen. Hyvin suunniteltu ja toteutettu kasvintuotanto tukee positiivisella tavalla ympäristöä ja biodiversiteettiä, Atrian alkutuotannon kasvintuotannon asiantuntija Essi Tahvola kertoo.
Atrian alkutuotanto on mukana tekemässä näihin teemoihin liittyvässä kehitystyössä monin eri tavoin. Yksi tärkeimmistä on tutkimus yhdessä tuottajien, tutkimuslaitosten ja muiden alan toimijoiden kanssa. Tälläkin hetkellä Atria on mukana kymmenissä kehityshankkeissa kumppanina, toteuttajana tai rahoittajana. Yksi tällaisista on Atrian, Luonnonvarakeskuksen, Svenska lantbruksskällskapens förbund SLF:n ja Fazerin yhteinen Itua ja vastetta -hanke, jossa tutkitaan keinoja vähentää kasvinsuojeluaineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttöä unohtamatta tuottavuuden ja keinojen käyttökelpoisuuden arviointia tilojen näkökulmasta.
Fiksusti tuotannon ja ympäristön näkökulmasta
Torjunta-aineiden ja lannoitteiden vähentäminen integroidun eli tarveperusteisen viljelyn keinoin tarkoittaa, että viljelyssä tehtävät ratkaisut perustuvat todettuun tarpeeseen tai tilanteeseen. Esimerkiksi päätös kasvitaudin torjumisesta perustuu kasvustosta tehtyihin havaintoihin. Tavoite ei ole poistaa aineiden käyttöä kokonaan, vaan käyttää niitä tarpeen mukaan ja järkevästi. Siten pienennetään aineiden käytöstä ja valmistuksesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, valumia vesistöihin ja haitallisia biodiversiteettivaikutuksia. Tiloille se tarkoittaa kustannustehokkuutta viljelyyn.
– Kasvinviljelyssä on kehittämisen paikkoja paljon, mutta käytännönläheistä tietoa tarvitaan lisää. Siihen törmää jatkuvasti. On esimerkiksi valittu tarpeeseen nähden väärä lannoite ja sen vuoksi satotaso jää alhaisemmaksi. Onneksi myös tehostamisen mahdollisuuksia on paljon, eikä ne aina ole isoista asioista kiinni, Tahvola sanoo ja jatkaa: Käytännössä tutkimme, mitä kasvintuotannossa voitaisiin tehdä fiksummin sekä tuotannon että ympäristön näkökulmasta.
Hankkeessa hyödynnetään tiedolla johtamisen työvälineitä ja teknologian tuottamaan tietoa, kuten kasvitautien ennustemalleja ja sateliittikartoitusaineistoon perustuvaa lannoitussuunnittelua.
– Parhaimmillaan tiedon avulla voidaan vähentää lannoitteiden käyttöä ja saadaan silti parempi sato, Tahvola kertoo.
Keinoja ja varautumista tulevaisuuden vaatimuksiin
EU:n Pellolta pöytään -strategian yksi tavoite on kemiallisten torjunta-aineiden käytön ja ravinnehävikkien puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi ympäristödirektiiveistä tulee tavoitteita lannoitteiden käytön pienentämiseksi. Nämä tavoitteet ovat myös Itua ja vastetta -hankkeen taustalla.
– Ylätason tavoitteita ei voida soveltaa tiloilla sellaisenaan. Tarvitaan käytännönläheistä tutkimusta, jotta tilat pystyvät tekemään toimenpiteitä järkevästi ja ilman tuotannon vaarantumista, Tahvola sanoo.
Suomessa torjunta-aineiden käyttö on paljon pienempää kuin monessa muussa EU-maassa. Siksi käyttömäärien puolittaminen ei ole ihan helppo tavoite. Keinovalikoima käytön vähentämiseksi on kuitenkin laaja. Niitä ovat esimerkiksi taudinkestävät lajikkeet ja muokkausmenetelmät. Mutta lisää tietoa niiden vaikutuksista tarvitaan.
– Toki se pistää miettimään, miten ne saadaan vielä puolitettua. Toisaalta, jos on olemassa muita järkeviä ja kustannustehokkaita keinoja, niihin kannattaa tarttua, Tahvola sanoo.
Toinen iso EU-tason kysymys on glyfosaatin käyttö. Tällä hetkellä sen käyttöaikaa on jatkettu vuoteen 2023 asti. Glyfosaatin merkitys kasvinviljelyssä on suuri ja korvaavaa tuotetta rikkakasvien torjuntaan ei ole. Siltä varalta, että aine kielletään kokonaan, tieto korvaavista ratkaisuista on tarpeen.
– Nämä ovat isoja juttuja. Tutkimuksella voimme varautua siihen, että meillä on suositella tuottajille sopivia toimenpiteitä. Tutkimme esimerkiksi, miten glyfosaattia voitaisiin korvata täysin ei-kemiallisesti erilaisten muokkausmenetelmien ja viljelykasvien yhdistelmillä, Tahvola kuvaa.
Rikkakasvit lisäävät lajikirjoa
Torjunta-aineilla on iso vaikutus biodiversiteettiin. Ne vaikuttavat suoraan sekä viljely-ympäristöön että hyönteisiin. Tuholaistorjunnan tekeminen viljelykasveille vaikuttaa tuholaisten lisäksi aina myös muihin hyönteisiin. Vaikka torjunta-aineiden käyttö on lähtökohtaisesti tarkasti säädeltyä, on ympäristön kannalta aina parempi, jos niitä ei tarvita lainkaan.
– Peltojen tarvitse olla täysin vapaita rikkakasveista. Oleellista on, että niiden määrä on hallittu. Rikkakasvit lisäävät lajikirjoa ja ovat ravinnonlähde monille hyönteisille, Tahvola kertoo ja jatkaa: - Integroidussa viljelyssä mietitään kokonaisvaltaisesti mahdollisuuksia alentaa tautitorjunnan tarvetta monipuolisten viljelykiertojen avulla. Kun viljellään kukkivia kasveja, kuten herneitä, härkäpapua, kuminaa, rypsiä ja rapsia, tarjotaan ravintoa hyönteisille ja tuetaan sitä kautta biodiversiteettiä. Samalla torjutaan myös useita kiusallisia kasvitauteja ja alennetaan tautitorjunta-aineiden käytön tarvetta.
Tutkimus tuo tuottajien ääntä päätöksentekoon
Itu ja vastetta -hankkeen tutkimustoimenpiteitä tehdään kymmenellä atrialaisella tilalla. Tuottajat ovat mukana innostuneina ja motivoituneita. Tutkimukseen osallistuminen tuottaa tiloille jo itsessään paljon puolueetonta tietoa sekä konkreettisia toimenpideohjeita. Tärkeintä monelle on kuitenkin mahdollisuus parantaa viljelyn kustannustehokkuutta.
– Tuottajat miettivät monesti asioita kustannusten kautta. Esimerkiksi tällä hetkellä, kun lannoitteet ovat kalliita, ravinteiden käytön tehostaminen kiinnostaa monia, Tahvola sanoo.
Osallistuminen tutkimukseen on tuottajille myös mahdollisuus vaikuttaa alan kehitykseen. Tutkimuksesta syntyvää tietoa hyödynnetään pohjana, kun mietitään uusia säädöksiä tai tukimuotoja. Sen vuoksi on tärkeää, että mukana on myös kotieläintiloja.
Kukaan ei ymmärrä kotieläintilan tuotantoa niin kuin tuottajat itse. Kun tutkimusta tehdään yhdessä tilojen kanssa, saadaan myös kotieläintilojen ääni kuuluviin.
– Kukaan ei ymmärrä kotieläintilan tuotantoa niin kuin tuottajat itse. Kun tutkimusta tehdään yhdessä tilojen kanssa, saadaan myös kotieläintilojen ääni kuuluviin, Tahvola kertoo.