Atrian tavoitteena on hiilineutraali ruokaketju. Tässä kokonaisuudessa peltoviljelyssä tehdyillä ratkaisuilla on suuri merkitys. Tuottamalla valkuaiskasveja kotimaassa ja vähentämällä tuontisoijan käyttöä voidaan pienentää tuotannon ympäristökuormitusta ja parantaa myös tilojen kannattavuutta.
Atria on edistänyt jo vuosia kotimaisten valkuaiskasvien viljelyä tuottamalla tietoa hyvistä viljelymenetelmistä, kannustamalla viljelijöitä valkuaiskasvien viljelyyn sekä tekemällä tutkimusta yhdessä muiden alan toimijoiden ja tuottajien kanssa. Uusia ympäristökestäviä ja tiloille kannattavia ratkaisuja on kehitteillä koko ajan.
– Peltoviljelyllä on iso merkitys meidän toiminnassamme. Siihen liittyy paljon asioita, joita me voimme tehdä kotieläin- ja kasvinviljelytilojen hyväksi. Samalla se vie meitä kohti hiilineutraalia ruokaketjua, A-Rehun hankintapäällikkö Taneli Marttila kertoo.
Kohti soijatonta ruokintaa
Atrian pitkän aikavälin tavoitteena on korvata tuontisoijan käyttö kokonaan kotimaisilla valkuaiskasveilla. Tavoitetta kohti ollaan hyvässä matkassa: vuodesta 2016 vuoteen 2021 soijan käyttö ketjussa on pienentynyt 40 prosenttia. Se näkyy myös atrialaisen kanan ja possun hiilijalanjäljissä – soijan käyttöä vähentämällä sitä on saatu pienennettyä huomattavasti. Käytettävä soija on aina standardit täyttävää ja vastuullisesti tuotettua.
– Valkuaiskasvien viljelyllä on monia hyviä vaikutuksia. Kun valkuainen tuotetaan kotimaassa, sitä ei tarvitse rahdata Amerikasta. Ja ylipäätään, mitä vähemmän eri toimijat käyttävät soijaa rehuissa, sitä vähemmän on tarvetta raivata sademetsiä soijan viljelyyn. Jo sillä vähennetään hiilidioksidipäästöjä merkittävästi, Marttila sanoo.
Atrian rehuyhtiö A-Rehu käyttää rehujen valmistamiseen vain RTRS-sertifioitua soijaa. Sertifiointi takaa, että soija on vastuullisesti tuotettua. RTRS-sertifioitu tuotanto huomioi muun muassa työntekijöiden oikeudet, maankäyttöoikeudet, pienimuotoisen ja perinteisen maankäytön, paikallisen väestön hyvinvoinnin, luonnon monimuotoisuuden, veden käytön, maaperän viljavuuden, torjunta-aineiden käytön sekä viljelyn vaikutuksen infrastruktuuriin. Nautojen ruokinnassa soijaa ei käytetä lainkaan. Sikojen ruokinnassa soijan osuus on enää vain pari prosenttia.
Valkuaiskasvien viljely on tiloille kannattava vaihtoehto
Tiloille valkuaiskasvien viljelyllä on monia tuotannollisia ja taloudellisia hyötyjä. Herne ja härkäpapu sitovat typpeä maaperään ja vähentävät typpilannoituksen tarvetta. Lisäksi ne pienentävät kasvitautipainetta, jolloin kasvinsuojeluaineiden käyttö vähenee. Tästä hyötyvät ympäristö ja viljelijät.
– Kun pellolla on kasvanut hernettä tai härkäpapua, viljojen lannoitustarve on seuraavanakin kesänä pienempi. Viljelykierron kautta kasvitautipaine pienenee ja kasvinsuojeluaineita tarvitaan vähemmän. Ja parasta tässä on, ettei tämä vaadi tiloilta mitään erikoisjärjestelyjä. Valkuaiskasveja voidaan viljellä samoilla koneilla kuin viljojakin, Marttila sanoo.
Jotta voimme luopua soijan käytöstä kokonaan, kotimaisen valkuaisen tuotantoa on lisättävä entisestään. Tarvitaan lisää keinoja ja tietoa valkuaiskasvien satoisuuden ja rehuviljojen valkuaispitoisuuden nostamiseksi. Lisäksi tarvitaan tiedon jalkauttamista viljelijöille.
Isot vaikutukset ympäristöön ja talouteen
Suomessa valkuaisrehujen omavaraisuus on noin 20 prosenttia. Merkittävimpiä tuontivalkuaisia ovat soija ja rapsi. Soijaa tuodaan eniten Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. Rapsi tulee pääosin Euroopasta. Yhteensä soijaa ja rapsia tuodaan noin 400 miljoonaa kiloa vuodessa. Siitä soijan osuus on 120 miljoonaa kiloa. Kotimaisia vaihtoehtoja soijalle ovat herne ja härkäpapu. Lisäksi valkuaisomavaraisuutta voidaan parantaa rehuviljojen valkuaispitoisuutta nostamalla.
– Helpoin tapa lisätä valkuaisomavaraisuutta olisi rehuviljojen valkuaispitoisuuden nostaminen. Viljaa viljellään paljon, joten jo yhden prosenttiyksikön lisäys valkuaispitoisuudessa vaikuttaa paljon. Mutta sitä estävät typen käytölle asetetut rajoitukset ja viljakasvien lajikekehitys. Sen vuoksi on viljeltävä muita valkuaiskasveja, Marttila kertoo.
Kun puhutaan isoista määristä, ympäristövaikutusten lisäksi myös taloudelliset vaikutukset ovat isoja.
– Jos soija pystyttäisiin korvamaan kokonaan kotimaisella valkuaisella, se tarkoittaisi yli 50 miljoonan euron vuotuista säästöä suomalaisille tiloille. Toki se riippuu soijan markkinahinnasta. Tällä hetkellä, kun soijan hinta on korkealla säästö olisi suurempikin, Marttila toteaa.
Uusia ratkaisuja kehitetään koko ajan
Vuosien aikana Atrian asiantuntijat ja atrialaiset tuottajat ovat olleet mukana monissa tutkimuksissa, joilla on kerätty tietoa ja kokemuksia sekä valkuaiskasvien viljelystä että niiden käytöstä eläinten ruokinnassa. Atria Alkutuotannon ja ProAgria Etelä-Pohjanmaan Valkuaista pellosta -hankkeessa tutkitaan keinoja valkuaisomavaraisuuden nostamiseksi kehittämällä herneen viljelyä ja nostamalla viljojen valkuaispitoisuutta.
Tutkimustyö jatkuu viime vuoden pohjalta. Viime kesänä hankkeessa kerättiin tietoa kerääjäkasveista, viljojen rikkilannoituksen ja rikkihapotuksen vaikutuksesta viljojen valkuaispitoisuuteen sekä kaliumlannoituksen vaikutuksesta herneen satoisuuteen. Tänä kesänä uusitaan hernekoe, lietteen rikkihapotuskoe ja rikkilannoituskoe.
– Viime vuoden havaintojen perusteella lietteen rikkahapotuksella pystyttiin nostamaan ohran valkuaista. Syksyllä tästä saadaan lisää tietoa. Herneen osalta toistetaan kaliumlannoituskoe. Ulkomaisista tutkimuksista on saatu tietoa, että kalium lisää herneen satoisuutta ja samaa osoittavat viime kesän tulokset. Herne tuotti kuivissakin olosuhteissa hyvän sadon, Marttila kertoo.
– Lisäksi uusitaan rikkilannoituskoe. Viime kesä oli niin kuiva, ettei siitä saatu tarvittavaa tietoa. Nyt kokeen onnistuminen näyttää lupaavammalta ja tietoa saadaan varmasti paremmin.
Tärkeä osa kehitystyötä on yhteistyö pilotointiin ja pienryhmiin osallistuvien tilojen kanssa sekä tutkimustiedon ja hyvien viljelykäytäntöjen jalkauttaminen tiloille. Sitä tekevät Taneli Marttila ja monet muut Atrian alkutuotannon asiantuntijat.