Marja Hintikka: Löydä yhdessä syömisen taika

Marja Hintikka: Löydä yhdessä syömisen taika

ARTIKKELI LIS√ĄTTY 4.5.2023

Yhdessä syömisessä on taikaa. Ruokapöydässä ollaan perustarpeen äärellä. Olemme aitoina läsnä itsellemme ja toisillemme kun syömme, ja se avaa portin vuorovaikutukselle. Pöydässä lapset alkavat helposti puhumaan päivän tapahtumista ja tunteistaan.

Meillä kokoonnutaan syömään yhdessä aina kun vain pystymme. Useimmiten se tarkoittaa yhteistä aamiaista, usein myös illallista tai iltapalaa.

Toivon, että ruokapöytä on meidän perheessämme mutkaton ja turvallinen paikka, jossa on kiva olla yhdessä. Silloin ruokakin maistuu paremmalta. Siinä olen tiukka, että pöydässä kenelläkään ei ole älylaitteita. Ruokapöytä on ihmisten välisen vuorovaikutuksen paikka.

Syömisessä yhtä tärkeää kuin itse ruoka on ruokarytmi. Pidän kiinni rytmistä, jotta lasten kehot oppisivat nälkä- ja kylläisyysvaihtelun. Olen kiitollinen, että omassa lapsuudenkodissani siitä pidettiin huoli – minun on aikuisenakin helppo pitää kiinni terveellisestä syömisestä, ja haluan jatkaa tätä perinnettä. Ruokarytmi on lahja, jonka voin antaa lapsilleni!

Pidän kiinni rytmistä, jotta lasten kehot oppisivat nälkä- ja kylläisyysvaihtelun.

Koska lapsemme ovat aika pieniä, aikuisilla on vetovastuu keskustelussa. Kyselemme päivän tapahtumista välillä vähän tarkemminkin. Saatan kysyä, mistä olet erityisen iloinen tänään. Toki ruokapöydässä voi puhua vaikeistakin asioista, ja joskus tulee esiin harmitus tai haaste. Yritän kuitenkin opettaa lapsia näkemään valon jokaisessa päivässä.

Koska ruokapöytä on oiva paikka opettaa myös ruoan arvostusta, yhteinen ruokailu on hyvä hetki osoittaa kiitollisuutta ruoasta, jota saamme syödä. Ruokahetkessä tärkeintä ei silti ole se, mitä syödään, vaan yhdessäolo. Se voi olla vaikka mukava iltapalahetki, jossa kohtaamme toisemme.

Ruokahetkessä tärkeintä ei silti ole se, mitä syödään, vaan yhdessäolo. Se voi olla vaikka mukava iltapalahetki, jossa kohtaamme toisemme.

Muista kiittää itseäsi siitä, että jaksoit rakentaa sen – paitsi että perhe tuli ravittua, luotiin henkistä hyvää oloa! Ruokahetket voivat olla perheen ainoita yhteisiä kokoontumisia, niitä kannattaa arvostaa.

Ruokapöytäkeskustelut ovat häkellyttävän iso juttu, ja myös mielenterveyden asiantuntijat todistavat niiden voimasta. Ruokahetken voiman näkeminen ja sen pyhittäminen on tärkeää myös siksi, että lapset seuraavat perässä, mitä aikuiset tekevät. He ottavat mallia, jos hotkit itse ruokasi puhelin kädessä.

Syöminen on meilläkin välillä kaaosta ja lihapulla lentää, mutta en mieti, onnistuiko ruokahetki, vaan ajattelen kuten Jorma Uotinen sanoo: pyhä pyrkimys riittää. Se, että yrittää luoda hyviä yhteisiä ruokahetkiä.

En mieti, onnistuiko ruokahetki, vaan ajattelen kuten Jorma Uotinen sanoo: pyhä pyrkimys riittää.

Yhdessä syöminen on enemmän kuin vain syömistä. Kunpa kaikissa perheissä ymmärrettäisiin, millaisen mahdollisuuden tunteiden välittämiseen sekä syvään vuorovaikutukseen se tarjoaa.

Olen todella innostunut Atrian ja Lasten Kummien ruokapöytäkeskustelu-kam- panjasta. Kampanjan noppa on hyvä: sen joka sivulla on kysymys. Millaisia tunteita sinulla on ollut tänään? Kuka sai sinut hymyilemään? Olen ilahtunut, että ruokapöytäkeskusteluiden voimasta puhutaan. Jutellaan jatkossakin lastemme kanssa ruokapöydässä!

Lisää tietoa mielenterveyden tukemisen arkisista keinoista

Vuoden alussa alkanut Lastenklinikoiden Kummien ja Atrian yhteistyö haluaa suunnata huomion Kummien Mielen tila -kampanjaan ja kerätä sille varoja.

Yhteistyön avulla halutaan myös lisätä tietoisuutta mielenterveyden tukemisen arkisista keinoista.

Syksyllä lanseerattiin Ruokapöytäkeskustelut-verkkosivusto, joka on suunnattu perheille. Ruokapöytäkeskustelujen avulla vanhempia halutaan rohkaista käymään lastensa kanssa kaikenlaisia keskusteluja, ja samalla pyritään ennaltaehkäisemään lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Kampanja näkyy myös ruokakaupoissa lapsiperheiden suosituimmissa ruokapakkauksissa.

Atria on sitoutunut lahjoittamaan Kummien tekemään lasten ja nuorten mielenterveystyöhön 60 000 euroa.

Teksti: Mariaana Nelimarkka